Kuvataiteilija Elisa Lientola antoi Päijät-Hämeen liitolle lainaksi omasta kokoelmastaan kaksi teosta, jotka sijaitsevat liiton toimistossa. Terästeokset ovat nimeltään Niin paljon sattumaa ja Suuria haaveita. Nämä eivät jätä katsojaa kylmäksi, sillä niistä löytyy viittauksia elämänmysteeriin, syntymään ja kuolemaan.
Kuvataiteilija Elisa Lientola
Elisa Lientola (s. 1979 Jyväskylässä) on lahtelainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kookkaista terästeoksistaan.
Elisa Lientola valmistui kuvataiteilijaksi (AMK), Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutista vuonna 2007 ja sen lisäksi Saimian ammattikorkeakoulusta (YAMK).
Valmistumisensa jälkeen Lientola on työskennellyt kuvanveistäjänä, taideaineiden tuntiopettajana Koulutuskeskus Salpauksessa ja muissa lyhyemmissä tehtävissä mm. Lahden Taideinstituutin kuvanveiston opettajana. Tällä hetkellä hän työskentelee Taiken läänintaiteilijana edistäen taiteilijoiden työskentely- ja toimeentuloedellytyksiä.
Lientolan luonnosta muotoja lainaavia teräsveistoksia on nähty yksityis-, ja yhteisnäyttelyissä eri puolilla Suomea. Tuoreimmat julkiset pysyvät teokset löytyvät Tampereen Vuoreksesta ja Jyväskylästä Äijälänrannasta.
Lahtelainen kuvataiteilija Elisa Lientola kertoo taiteentekoprosessistaan
Millä tekniikalla teet taidetta?
Pääasiassa olen työskennellyt teräksen kanssa. Työstän sitä käsityönä hitsaamalla, hiomalla ja pakottamalla.
Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?
Pidän siitä, kuinka teräs mahdollistaa isoja, ilmavia muotoja. Tekniikka myös mahdollistaa loputtoman intuitiivisen työskentelyn ja isotkin muutokset prosessin aikana. Teräkseen liitettävät mielikuvat kylmyydestä, kovuudesta, teollisuudesta ja miesten materiaalista ovat osa teoksia, joissa teräs näyttäytyykin jopa lämpiminä, pehmeinä ja hyvin feminiineinä. Teräksen “ väärinkäyttö” on osa teosta.
Mistä saat ideat teoksiisi? Mikä inspiroi sinua?
Taiteilijan työ on päivittäistä työtä erilaisten merkitysten ja niiden suhteiden kanssa. En odota erityistä inspiraatiota, maailmassa oleminen ja sen ymmärtäminen on loputon ja ihmeellinen prosessi. Se kuinka ihmiset reagoivat teoksiin tilassa ja mitä siitä seuraa on itsessään mielenkiintoista.
Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? Mitä haluat sanoa taiteellasi?
Tehtäväni taiteilijana ei ole opettaa, vaan näyttää, viedä katsojat johonkin tapahtumaan ja sen tunnetilaan, tavalla johon en muuten pysty. Teokset rakentuvat usein omien kokemusten kummastelun kautta. Usein samat asiat resonoivat monessa muussa. En voi hallita sitä kuinka katsoja tulkitsee, reagoi ja prosessoi koettavaksi asettamiani merkityksiä. Se moninaisuus kokemuksissa ja niiden katsojissa synnyttämissä tunnetiloissa ja oivalluksissa on minusta upeata.
Millainen on taiteentekoprosessisi?
Minä työskentelen yleensä kerrallaan vain yhden teoksen parissa. Tähän ohjaa toki teosten koko, mutta myös se, että ajatusprosessini kietoutuvat teoksiin niin tiiviisti ettei hyppely eri teosten välillä ole luontevaa. En suunnittele teoksiani kovinkaan pitkälle, tilausteoksia lukuunottamatta. Poimin mielelläni teoksiini elementtäjä luonnosta, toisinaan vain viitteellisesti. Aloitan yksinkertaisesti laittamalla haalarin päälle ja tarttumalla rälläkkään ja leikkaamalla ensimmäiset palat, joista teos lähtee kasvamaan.
Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?
Teos saattaa muuttua todella paljon matkan aikana. Joskus merkitysten vuoksi teos ei esimerkiksi tunnu tarpeeksi uhkaavalta tai kevyeltä. Joskus myös fysiikan lait tulee ratkottavaksi.
Minkälainen taide koskettaa sinua?
Parhaimmillaan taide saa aikaan syvän tunnekokemuksen, joka vaikuttaa jopa toimintaan. Erityisesti taide koskettaa saadessaan aikaan voimakkaan tunteen toisen saappaissa kulkemisesta tai kun taide osuu itsessä johonkin, jota ei ole aiemmin tunnistanutkaan.
Mitä tekisit jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti? Unelmateos?
Ratkaisisin ilmastonmuutoksen ja empatiavajeen taiteen keinoin.
Vaikuttavin taidekokemuksesi?
Tähän on vaikea vastata, koska eri päivinä eri teokset puhuttelevat ja muistuvat mieleen. Usein teatteri ja tanssi toimii minulle koettavana. En koe olevani töissä teatterin katsomossa.
