Parhaillaan on käynnissä sote-maakuntalakipaketin lausuntokierros. Kunnat, kuntayhtymät, kolmas sektori ja yritykset muodostavat kantaansa Suomen historian suurimpaan hallintouudistukseen, jälleen kerran.
Lakipaketissa on paljon tuttua Juha Sipilän hallituksen maakunta- ja soteuudistuksesta, jossa yritettiin rakentaa maahamme monialaisia, itsehallinnollisia maakuntia. Nyt monialaisuus ja alueelliset kehittämistehtävät ovat uudistuksesta poissa, ja jäljellä ovat asiakkaan palveluntuotantoon keskittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät sekä pelastustoimi.
Näkökannan muodostamista Marinin hallituksen sote-uudistukseen vaikeuttaa uudistuksen pitkäjänteisten tavoitteiden epäselvyys. Ei ole selvää, tehdäänkö tällä kertaa sote-uudistusta, maakuntauudistusta vai kuntauudistusta. Ratkaistavana on ainakin seuraavat periaatteelliset kysymykset.
Maakuntapohjaan perustuva pelkkä sote-uudistus on Suomen väkiluvun kehitys huomioiden pitkällä tähtäimellä kestämätön ratkaisu. Keski-Pohjanmaan 68 000 asukasta vastaa keskikokoisen kaupungin asukaslukua – väestöpohja ei riitä palvelujen tehokkaaseen tuottamiseen. Kysymys kuuluukin, onko uudistuksen pitkän tähtäimen tavoitteena maakuntapohjaisten sote-alueiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi? Tällöin maakuntatermin liittäminen tuleviin sote-alueisiin on harha-askel, joka vaikeuttaa edessä häämöttävää yhdistämistehtävää.
Mikäli taasen tehdään maakuntauudistusta, tulee muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien olla uudistuksessa vahvasti mukana alusta asti. Ei jälkiliitännäisinä, kokonaisuudesta irrallisina toimintoina. Tällöin maakunta vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelutuotantotehtävän lisäksi myös erilaisista suunnittelu- ja kehittämistehtävistä. Monialainen maakunta toimisi eurooppalaisella tasolla kaltaistensa rinnalla kehittäjämaakuntana, alueensa edustajana. Monialaisuutta vastustetaan laajasti, koska tällöin astutaan kuntien kehittämis- ja elinvoimatehtävän tontille. Turhien rajapintojen ja päällekkäisyyksien syntyä on syytä välttää.
Ratkaisua vaativa kysymys kuuluukin – mikä on kuntiemme tulevaisuus, rooli ja tehtäväkenttä? Sote-uudistus ei painelaskelmien mukaan pelasta kuntataloutta. Se tulee auttamattomasti myöhässä. Kunnat ehtivät velkaantua, eikä pienenevillä tuloilla saada vanhoja velkoja katettua. Kuntaliitosten perään on turha haikailla ongelmien ratkaisukeinona.
Kuntien tehtäväkenttä on nykyisellään sirpaleinen ja keskustelu tulevaisuuden kunnan roolista sote-uudistuksen jälkeen vaillinainen. Sote-uudistus on samalla kuntauudistus. Tehtäväkenttä lainsäädännöllisine velvoitteineen kaipaa virtaviivaistamista. Tarvitaan laajempaa ideologista ja rakenteellista keskustelua tulevaisuuden kunnan tehtävistä, roolista ja taloudesta. Tämä helpottaisi talouden hallintaa ja kehittämistyön suuntaamista kuntakentällä.
Hyvinvointivaltio on suomalaisessa yhteiskunnassa pyhä asia, jonka olemassaolon oikeutusta emme halua kyseenalaistaa. Rakenteelliset muutokset ovat välttämättömiä hyvinvointivaltion, sen tehokkaan toiminnan ja rahoituspohjan turvaamiseksi. Ilman selkeää kuvaa tulevasta muutosta on kuitenkin vaikea luotsata maaliin niin, että lopputulos olisi lähtötilannetta parempi. Mikä tahansa muutos ei käy, olemme odottaneet liian pitkään.
Laura Leppänen
maakuntajohtaja
Kirjoitus julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa 21.8.2020. Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Päijät-Hämeen maakuntajohtaja
